Suomen Unesco-toimikunta järjesti yhteistyössä OKM:n, TANKin ja Suomen YK-liiton kanssa perjantaina 25.11. seminaarin Unescon maailmanraporttitoiminnasta ja uusimmista tiedettä tarkastelevista raporteista Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa.
Raportti ”Unesco Science Report: towards 2030” (2015) on saatavissa Unescon verkkosivuilta. Raportti tarjoaa ajankohtaisen kuvauksen maailman tilasta, arvion kehityssuunnista eri alueilla ja hahmottaa osaltaan YK:n Agenda 2030:n toteuttamiseen liittyviä haasteita. Ohessa suomenkielinen tiivistelmä raportin keskeisistä havainnoista.
Unescon tiederaportti: Kohti vuotta 2030 (syksy 2015)
Tiede, teknologia ja innovaatiot eivät synny tyhjiössä
UNESCOn viimeisin Tiederaportti arvioi kansainvälisiä tiede, teknologia ja innovaatio (TTI) -politiikan muutoksia vasten laajempaa sosioekonomista, geopoliittista ja ekologista kehitystä. Geopoliittisista muutoksista vuoden 2011 arabikevät, vuoden 2015 Iranin ydinsopimus ja ASEAN:in talousyhteisön perustaminen vuonna 2015 ovat vaikuttaneet epäsuorasti mutta huomattavasti tieteen ja teknologian kehittymiseen. Ympäristökriisit ovat vaikuttaneet odotuksiin tiedettä kohtaan: kuivuus, tulvat ja muut luonnonilmiöt ovat saaneet valtiot kehittämään tiedestrategioita riskinhallintaa silmällä pitäen. Ympäristökatastrofien motivoimiin julkisiin TTI-projekteihin on panostettu niin Kamputseassa, Filippiineillä kuin Yhdysvaltojen Kaliforniassakin.
Energiakysymykset hallitusten kärkihankkeita
Lukuisat valtiot ovat tiukentaneet lainsäädäntöään vähentääkseen hiilipäästöjä, kehittääkseen vaihtoehtoisia energiantuotantotapoja ja tukeakseen energiatehokkuuden parantamista. Myös monet öljyntuottajamaat ovat investoineet aurinkoenergiaan monipuolistaakseen energiantuotantopalettiaan. Huomattavaa on, että energiantuotannon merkityksen nousu valtioiden tiede ja kehittämis (T&K) -hankkeiden kärkeen oli muodostunut selkeäksi globaalin T&K-politiikan trendiksi jo ennen vuoden 2014 puolivälissä alkanutta raakaöljyn hinnanlaskua. Kaikki valtiot eivät kuitenkaan panosta kestävään kehitykseen TTI-politiikassaan: esimerkiksi Australian hallitus on hyllyttänyt valtion hiiliveron ja suunnittelee lopettavansa edellisen hallituksen käynnistämiä uudistuvan energian kehittämiseen tarkoitettuja hankkeita.
TTI vakiinnuttanut paikkansa kehityksen moottorina ympäri maapalloa
GERD-lukemalla mitataan T&K-panostusten osuutta kansantaloudessa. Globaali GERD on kehittynyt paljon nopeammin kuin globaali BKT kasvaen kuudessa vuodessa 1,57 prosentista (2007) 1,7 prosenttiin (2013) globaalista BKT:sta. Viimeisen kuuden vuoden aikana T&K-panostuksissa on nähtävissä konvergenssi eri alueiden välillä: samalla kun jotkut korkean tulotason maat ja alueet vähentävät T&K-rahoitusta (Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Australia), matalamman tulotason alueet lisäävät investointeja (esimerkiksi Intian valtio pyrkii kasvattamaan GERD-lukeman 2%:iin BKT:sta vuoteen 2018 mennessä).
Matalan ja keskitulotason maat pyrkivät saavuttamaan TTI-investoinneilla pitkän aikavälin kasvua nostaakseen tulotasoaan. Korkean tulotason maat puolestaan pyrkivät varmistamaan paikkansa yhä kilpailullisemmilla maailmanlaajuisilla markkinoilla. Vaarana on, että pyrkimys kasvattaa kilpailukykyä saa maat keskittämään investointinsa soveltavaan tutkimukseen perustutkimuksen kustannuksella. Esimerkiksi T&K-investointiensa tuloksiin tyytymätön Kiinan poliittinen johto on viimeisen vuosikymmenen aikana jakanut vuosittaisesta rahoituksestaan (GERD 2,9%:a BKT:sta) vain 4-6 prosenttia perustutkimukselle. Myös Kanadan ongelma on ollut tutkimusvarat lähes yksinomaan yritystoiminnan vahvistamiseen allokoinut poliittinen ohjelma, joka on heikentänyt perustutkimuksen tasoa ja johtanut valtion tutkimuslaitosten rahoituksen leikkaamiseen. Yhdysvalloissa hallitus on pyrkinyt lisäämään kolmikantaisia kumppanuuksia samalla kun yliopistojen tutkimusrahoitusta on vähennetty. Tämä on pakottanut yliopistot tekemään säästöjä ja etsimään uusia rahoitusmuotoja.
Uusi liikkuvuus
GERD-lukeman kehitys osoittaa, että vuoden 2008 globaali talouskriisi ei ole vaikuttanut tutkimus- ja kehittämisinvestointeihin globaalilla tasolla. Talouskriisi vaikutti eniten korkean tulotason maihin, ja tämä on vaikuttanut osaltaan tutkijoiden liikkumisen monipuolistumiseen. Matalan tulotason maissa tutkijat havittelevat yhä edelleen uramahdollisuuksia ulkomailla, mutta vaihtoehtoisten määränpäiden valikoima on laajentunut. Joihinkin Afrikan maihin on syntynyt käänteistä aivovuotoa. Esimerkiksi Sudanista lähti vuosien 2002 ja 2014 välillä yli 3000 tutkijaa Eritreaan ja Etiopiaan, mutta samaan aikaan Arabikevään tapahtumat ovat houkutelleet Sudaniin tutkijoita ja opiskelijoita arabimaista. Opiskelijoiden muuttoliike Sudaniin myös muualta Afrikasta on kasvamassa. Tiede on kansainvälistynyt kahdella tasolla: tutkijat liikkuvat enemmän, mutta maat myös erikoistuvat aiempaa voimakkaammin. Perinteisesti vahvat tiedemaat tuntuvat olevan suhteellisesti vahvoja avaruustieteissä, matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja yhteiskuntatieteissä ja suhteellisesti heikkoja maataloustieteissä.
Tietoon ja koulutukseen kohdistuvat investoinnit jakautuvat yhä epätasaisesti
Maailmanlaajuisesti 28 prosenttia T&K-investoinneista tulee Yhdysvalloista. Toisella sijalla on Kiina (20%), kolmantena EU (19%) ja neljäntenä Japani (10%). Loppumaailma edustaa 67 prosenttia populaatiosta, mutta vain 23 prosenttia T&K-investoinneista. Myös patenttien jakautuminen on OECD:n kehittämän triadipatentti-indikaattorin mukaan äärimmäisen epätasaista. Triadipatenttiperheen patentit ovat keskittyneet lähes yksinomaan Pohjois-Amerikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan muun maailman osuuden ollessa vain kaksi prosenttia.
Vuonna 2015 maailmassa oli 7,8 miljoonaa tutkijaa. Määrä on lisääntynyt vuodesta 2007 21 prosenttia. Tämä on näkynyt myös tieteellisten julkaisujen räjähdysmäisessä kasvussa. EU pitää hallussaan ykkössijaa tutkijoiden määrässä 22,2 prosentilla, toisena tulee kiina (19,1%) ja kolmantena Yhdysvallat (16,7%). Neljäntenä ja viidentenä ovat Japani (8,5%) ja Venäjä (5,7%). Näiltä viideltä suurimmalta alueelta tulee 72 prosenttia maailman tutkijoista. Viidestä suuresta Kiina on kasvamassa vuoden 2016 aikana maailman suurimmaksi tieteelliseksi kustantajaksi. Finanssikriisi koettelema EU on puolestaan pysynyt tieteellisen yhteistyön ja huippututkimuksen keskiönä ja 80 miljardin euron Horizon 2020 -hankkeen odotetaan pitävän EU:n perustutkimuksen etumatka kaventumattomana. EU:n heikkoutena ovat olleet joidenkin jäsenvaltioiden vähentyneet innovaatiot, harvat julkisen ja yksityisen sektorin tieteelliset kumppanuudet ja riskipääoman vähäinen saatavuus.
Maailmanlaajuisesti naiset ovat tieteentekijöiden joukossa yhä vähemmistönä, mutta syrjivät asenteet ovat vähitellen muuttumassa. Arabimaissa muutos on ollut nopeaa: jo 37 prosenttia arabimaiden tutkijoista on naisia. Arabimaissa naisten suhteellinen osuus tutkijoista on korkeampi kuin EU:ssa (33%). Kokonaiskuvassa naiset ovat kuitenkin tutkimusmaailmassa selkeästi aliedustettuina. Naisilla on globaalisti myös rajallisemmat mahdollisuudet rahoituksen hankkimiseen ja heitä on vähemmän arvovaltaisten yliopistojen vanhempina tutkijoina. Tämä vähentää naisten mahdollisuutta korkean vaikuttavuuden tutkimukseen.
Uudet suuntaviivat
Agenda 2030 -ohjelman kestävän kehityksen tavoitteet edellyttävät tutkimukselta monitieteistä näköalaa, jossa yhdistyvät luonnontieteellinen, yhteiskunta- ja ihmistieteellinen, teknillistieteellinen, biotieteellinen ja lääketieteellinen tutkimus. Vaikka valtaosa tieteestä ja kehittämisestä ja patentoimisesta tapahtuu korkean tulotason maissa, innovaatioita syntyy joka puolella maapalloa ja myös institutionaalisen T&K-toiminnan ulkopuolella. Avoin tiede ja tutkimus sekä avoin data ovat keskiössä muutoksessa, joka tuo yhteen toimijat tieteen, kansalaisvaikuttamisen, liike-elämän ja politiikan kentiltä.
Tulevaisuudessa vanhat dikotomiat perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen tai kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen välillä muuttuvat epäolennaisiksi, kun episteemiset yhteisöt laajenevat ja avointa dataa hyödyntävien tiedontuottajien joukko leviää kaikille yhteiskunnan sektoreille. Tätä tavoitetta varten tieteestä on tehtävä entistä avoimempi ja julkisempi hanke. Avoin tiede kykenee myös tasapainottamaan yrityskulttuuria, joka pyrkii yksityistämään julkisesti tuotettua tietoa. On kuvaavaa, että tieteellistä vaikuttavuutta määrittelevä kieli on jo monipuolistunut taloudellisten vaikutusten arvioinnin lisäksi koskemaan yhä enenevissä määrin myös puhetta paradigmoja uudistavasta ja maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaavasta tutkimuksesta.