Olen aloittanut Tiedeakatemiain neuvottelukunnan sihteeristön johdossa elokuussa 2014. Takana on siis kahdeksan kuukautta organisaatioon tutustumista, toimintaympäristön kartoittamista, neuvottelukunnan tehtävien opettelua ja pyrkimyksiä laajan yhteistyöverkoston haltuun ottamiseen. Aika on kulunut kuin siivillä, ja uusia kysymyksiä tulee vastaan jatkuvasti.
Opeteltavien asioiden runsaus ei olekaan ihme, sillä Tiedeakatemiain neuvottelukunnalle on ehtinyt kertyä jo lähes 40-vuotinen historia. Keväällä 1976 perustettiin Suomen Tiedeakatemiain Valtuuskunta –niminen järjestö kahden yleistiedeakatemian eli Suomen Tiedeseuran ja Suomalaisen Tiedeakatemian yhteistyöelimeksi. Kun vuonna 1982 mukaan kuvioon tulivat myös Teknillisten tieteiden akatemia ja Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland, yhteisö laajeni kattamaan kaikki neljä Suomessa toimivaa tiedeakatemiaa. 2000-luvun alkupuolella yhteenliittymä toimi joitakin vuosia nimellä Tieteellisten seurain valtuuskunnan Tiedeakatemiajaosto, kunnes vuonna 2012 päädyttiin nykyiseen nimeen.
Neuvottelukunnan keskeisiin perustehtäviin on alusta pitäen kuulunut kansainvälisten tiedejärjestöyhteyksien keskitetty hoitaminen tiedeakatemioiden puolesta. Näin neuvottelukunta on toiminut tieteen välittäjänä (’science broker’) kansainvälisten tiedejärjestöjen ja kansallisen akateemisen yhteisön välillä.
Nyt neuvottelukunta haluaa vahvistaa välittäjän rooliaan myös tutkijayhteisön ja päätöksentekijöiden välisenä yhdyssiteenä. Poliittinen keskustelu tutkimustiedon käytöstä ja käytettävyydestä päätöksenteossa käy parhaillaan vilkkaana. Tarvitseeko Suomi jatkossa tiedeministerin? Pitäisikö hallituksella olla oma tiedeneuvonantaja? Miltä tahoilta saadaan nopeimmin ja luotettavimmin tutkimustuloksiin perustuvia katsauksia ja suosituksia päättäjien käyttöön? Tiedeakatemiain neuvottelukunta edustaa riippumatonta akateemista yhteisöä ja on valmis tuomaan jäsenistönsä asiantuntemuksen ja näkemykset yhteiseen käyttöön.
Omana henkilökohtaisena tavoitteenani on lisäksi tehdä Tiedeakatemiain neuvottelukunta ja tiedeakatemiajärjestelmä laajasti tunnetuiksi ja tunnustetuiksi niin tiedeyhteisön kuin päättäjienkin keskuudessa. Yhdeksänvuotias poikani kysyi neuvottelukunnan palvelukseen siirryttyäni: ”Miksi sä oot töissä siellä Turun akatemiain Neuvostoliitossa?”. Veikkaan että monen satunnaisen kadunkulkijan, tutkijan ja päättäjänkin korvissa ”Tiedeakatemiain neuvottelukunta” kuulostaa vielä nykyään yhtä vieraalta.
Päivi Tikka, FT , Dos.
Tiedeakatemiain neuvottelukunnan pääsihteeri
