Nils Torvaldsin vastaus neuvottelukunnan HS Vieraskynään

Marianne Stenius ja Päivi Tikka (HS Vieraskynä 1. 6.) esittivät huolensa EFSI:n eli niin sanotun Juncker-rahaston vaikutuksesta perustutkimuksen rahoitukseen. Heidän huolensa on aiheellinen, joskin EU-parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston välisissä neuvotteluissa pystyttiin korjaamaan osa Euroopan komission suunnitelman pahimmista virheistä.

Ensin pari huomautusta taustoista, sitten muutamia lohdutuksen sanoja.

Euroopan komissio ei käyttänyt liian paljon aivokapasiteettia etsiessään rahoitusta rahastolle. Tarkoituksena oli napata rahat sieltä, mihin jäsenvaltioiden kitsaus ei yltänyt. Tämän ehdon täytti ainoastaan EU-budjetin 1A-luku, johon tutkimusrahat kuuluvat.

Ongelman ytimenä on siis jäsenmaiden haluttomuus myötävaikuttaa yhteisten tavoitteiden määrittelemiseen ja rahoittamiseen. Niiden ahtaassa näköpiirissä huomioidaan ainoastaan varat, jotka voi kanavoida jollain menetelmällä takaisin kullekin jäsenmaalle. Suuntaus oli hyvin selvästi nähtävissä jo monivuotisen budjettiraamin neuvotteluissa. Juuri tästä syystä parlamentin tehtäväksi jäi tälläkin kertaa huolenpito yhteisistä eurooppalaisista tavoitteista.

Onnistuimme kohtalaisesti mutta emme hyvin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tutkimusrahoista ja eurooppalaisen infran kehittämisrahoista piti viedä kuusi miljardia. Saimme erittäin sitkeissä neuvotteluissa yhden lisämiljardin vuosittaisten budjettien marginaaleista.

Lisäksi meillä on tulevien vuosien budjettineuvotteluissa mahdollisuus ohjata rahoja takaisin perustutkimukseen.

En kilju riemusta, mutta aikaansaannoksemme on paljon parempi kuin komission alkuperäinen esitys. Neuvoston panosta neuvottelujen alkuvaiheessa ei voi moittia muuksi kuin tutkimusvihamieliseksi.

Nils Torvalds
Euroopan parlamentin jäsen,
EFSI-esityksen varjoesittelijä