Nykyisen Tiedeakatemiain neuvottelukunnan puitteissa toteutettu suomalaisten tiedeakatemioiden yhteistyö juhlii kuluvana vuonna 40-vuotista taivaltaan. Tiedeakatemioiden virallinen yhteistyö alkoi 9.4.1976, kun neuvottelukunnan edeltäjä, Suomen Tiedeakatemiain Valtuuskunta (STAV) aloitti toimintansa. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme neuvottelukunnan jäsenten, henkilökunnan, sidosryhmäläisten sekä neuvottelukunnan kansainvälisiin asiantuntijatehtäviin nimeämien tutkijoiden kirjoituksia sekä henkilökuvia erillisessä ”40v-juhlavuosisarjassa”.
40v-juhlavuosisarjan aloittaa professori Jorma Kuparisen (Helsingin yliopisto) haastattelu. Professori Kuparinen osallistui EASAC/JRC ”Marine Sustainability in an age of changing oceans and seas” -raportin kirjoittamistyöhön neuvottelukunnan nimittämänä asiantuntijana.
1. Kuka olet ja mikä on suhteesi Tiedeakatemiain neuvottelukuntaan?
– Olen Jorma Kuparinen, meribiologian professori Helsingin yliopistosta ja Merentutkimuksen kansalliskomitean puheenjohtaja.
2. Miksi haluat tehdä tiedettä?
– Minua ajaa eteenpäin mielenkiinto uuden tiedon tuottamiseen vesiekosysteemeistä. Koen tärkeäksi myös uusimman tiedon käytön päätöksenteossa, esim. typen poiston tarve jätevedestä on ajankohtainen asia.
3. Miten kuvailisit tieteen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa?
– Suomessa arvostetaan tiedettä ja tieteen tekijöitä, mutta tiedon runsauden takia tutkittua tietoa käytetään valikoivasti etenkin ympäristöpäätösten teossa.
4. Mihin tarvitaan tieteentekijöiden kansainvälistä järjestöyhteistyötä?
– Tieteellisen tiedon läpinäkyvyyden ja yleistettävyyden lisäämiseen sekä vertaisarvioinnin tukemiseen.
5. Mikä on tieteen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2025?
– Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan entistä enemmän luotettavaa tietoa käsiteltävistä systeemistä ja niiden välisistä vuorovaikutuksista (maaperä, vesi, ilma, ihmisen toiminta). Future Earth on kiinnostava hanke!
7. Mistä tieteeseen liittyvästä aiheesta innostuit viimeksi?
– Ekosysteemipalveluista ja Hampurin sataman ruoppauksen vaikutuksista jokisuiston ja meren tilaan.
8. Mikä on meriraportin tärkein viesti suomalaisille kansanedustajille ja päättäjille?
– Merialueiden keskinäisten kytkentöjen huomioiminen ja kytkennästä johtuvat toimenpiteet ja mahdollisuudet – esimerkkeinä eteläinen Itämeri vs. Pohjanmeri-Atlantti, Itämeren pääallas vs. Suomenlahti. Raportissa esitetään myös uutena näkemyksenä ravintoverkko-ja ekosysteemiajattelun soveltamista kalakantojen hoitoon. Kalat ovat osa ekosysteemiä, sehän on itsestään selvä asia, mutta ajattelutapa ei ole toteutunut EU:n päätöksenteossa. EU:n tasolla kaloja käsitellään meriekosysteemeistä ”erillisenä” osana meriluontoa.
9. Mihin toimiin toivoisit päättäjien ryhtyvän perehdyttyään raporttiin ja sen suosituksiin?
– EU on rakentanut infrastruktuureja ja uutta teknologiaa, joiden käyttö on jäänyt odotettua alhaisemmaksi. Tutkijan urakehitys ja infrastruktuurit eivät kohtaa odotetulla tavalla. Suurissa infrapäätöksissä tulisi huomata myös ihmistyöpanos. Mm. geeniteknologia ei ole vähentänyt perinteisen taksonomisen osaamisen tarvetta, geenipankeissa on runsaasti siivoamisen tarvetta.
***
EASAC/JRC ”Marine Sustainability in an age of changing oceans and seas”-raportti on julkaistu neuvottelukunnan sivujen julkaisuosiossa
Raportin suomenkielisen referaatin voi lukea täältä ja englanninkielisen tiivistelmän voi vuorostaan lukea täältä