YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon perusti syksyllä 2013 YK:n korkean tason neuvoa-antavan tiedepaneelin (The Scientific Advisory Board of the United Nation’s Secretary General). Paneelin sihteeristö toimii UNESCOn yhteydessä ja paneelin tarkoitus on vahvistaa tieteen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon suhdetta, erityisesti kestävän kehityksen alalla.
Sunnuntaina 18. 9. 2016 julkistetussa tiedepaneelin raportissa vaaditaan tieteille parempaa sijaa poliittisessa päätöksenteossa.
YK:n neuvoa-antavan tiedepaneelin raportti painotttaa tieteen olevan julkinen hyvä ja toteaa, että tiedettä tulisi sekä arvostaa enemmän että käyttää tehokkaammin kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla. Paneeli myös vaatii, että kaikissa yhteiskunnissa olisi panostettava entistä enemmän tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen – ennen kaikkea koska tiede, teknologia ja innovaatiot ovat keskeisessä osassa maailmanlaajuisten haasteiden selvittämisessä. Raportissa painotetaan, että tiede-, teknologia-, ja innovaatiopolitiikkaan keskittyvät strategiat ovat elintärkeitä YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tieteeseen ja kehittämiseen kohdistuvien investointien tuloksista paneeli mainitsee aurinkokennojen ja tuulivoimaturbiinien energiatehokkuuden ennakoimattoman nopean kehityksen.
Raportin mukaan on ongelmallista, että maailmanlaajuisesti vain 12 valtiota käyttää yli 2,5% bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehittämiseen (TK). Paneelin jäsenet painottavat, että nykyiset investoinnit eivät ole riittäviä vastassa oleviin haasteisiin suhteutettuna. Tämän vuoksi paneeli haastaa köyhimmät valtiot investoimaan prosentin BKT:staan tutkimukseen ja edistyneimmät valtiot investoimaan 3% BKT:staan TK-toimintaan. Paneeli vaatii, että investointeja pitää kohdistaa myös tieteelliseen koulutukseen ja että eritoten kehittyvissä valtioissa naisten pääsy tieteellisen koulutuksen pariin on turvattava.
Paneelin jäsenet lausuvat, että tutkimustiedolla tulisi olla suurempi vaikutus poliittiseen päätöksentekoon. Raportissa huomautetaan, että tiedeyhteisön ensimmäisistä ilmastonmuutoksen varoituksista ja vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen välillä kesti 25 vuotta: ”Lyhyen aikavälin taloudelliset ja poliittiset intressit vaikuttavat usein poliittisiin päätöksiin enemmän kuin ihmiskunnan ja planeetan hyvinvointi”, raportin kirjoittajat toteavat.