Suomen Unesco-toimikunta järjesti yhteistyössä OKM:n, TANKin ja Suomen YK-liiton kanssa perjantaina 25.11. seminaarin Unescon maailmanraporttitoiminnasta ja uusimmista tiedettä tarkastelevista raporteista Eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa.
ISSC:n ja Unescon raportti ”Challenging Inequalities: Pathways to Just World” (2016) on ladattavissa ISSC:n verkkosivuilta. Raportti tarjoaa ajankohtaisen kuvauksen maailman tilasta, arvion kehityssuunnista eri alueilla ja hahmottaa osaltaan YK:n Agenda 2030:n toteuttamiseen liittyviä haasteita. Ohessa suomenkielinen tiivistelmä raportin keskeisistä havainnoista.
Unescon ja ISSC:n yhteiskuntatiederaportti (syksy 2016)
Eriarvoisuuden kehitys 2000-luvulla
Yksi raportin keskeisistä johtopäätöksistä on, että ehkäisemätön eriarvoisuus saattaa vaarantaa kansantalouksien, yhteiskuntien ja yhteisöiden kestävyyden. Reilumpien yhteiskuntien kehittämiseksi on ymmärrettävä paremmin yhteydet taloudellisen eriarvoisuuden ja muiden eriarvoisuuden kannalta merkityksellisten tekijöiden kuten sukupuolen, koulutuksen ja terveyden välillä.
Taloudellinen eriarvoisuus koko ihmisväestön yksilöiden välillä väheni 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Aasian nopean talouskasvun seurauksena syntyneen uuden globaalin keskiluokan myötä. Etenkin Intian, Kiinan ja Etelä-Korean taloudet kehittyivät nopeasti, ja näistä Intia on myös onnistunut pitämään talouskasvunsa ripeänä. Mikäli valtioiden sisäinen eriarvoisuus jatkaa kasvuaan, myönteinen kehitys taloudellisen eriarvoisuuden vähenemisessä saattaa kuitenkin muuttua peilikuvakseen. 1980-luvulla alkanut taloudellinen vapautuminen on johtanut talouskasvun hyötyjen epätasaiseen jakautumiseen niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisesti. Myös korkean tulotason maissa 1990-luvulla alkanut reaalipalkkojen stagnaatio on lisännyt maiden sisäistä eriarvoisuutta. Vauraissa länsimaistyyppisissä yhteiskunnissa kasvava eriarvoisuus saattaa johtaa keskiluokan kurjistumiseen, sosiaalisen koheesion vähenemiseen ja ääriliikkeiden suosion lisääntymiseen. Myönteisenä kehityksenä joissain maissa on kuitenkin viime vuosina onnistuttu hidastamaan tai jopa pysäyttämään eriarvoisuuden lisääntyminen.
Eriarvoisuuden ulottuvuuksien mittaaminen ja vertaaminen eri puolilla maapalloa ja tiedontuottamisen eriarvoisuus
Raportin mukaan yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa on tietoaukkoja eriarvoisuuden tutkimuksessa. Liian monet maat investoivat aivan liian vähän rahaa eriarvoisuuden yhteiskunnallisten, taloudellisten ja yhteisöllisten pitkäaikaisvaikutusten tutkimukseen. Tutkimustieto eriarvoisuudesta on myös painottunutta: vaikka yhteiskuntatieteellisten aikakausjulkaisuiden määrä on lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti, yli 80% julkaisuista on edelleen pohjoisamerikkalaisten tai eurooppalaisten tutkijoiden julkaisemia. Kysymykset siitä, minkälaista tietoa tuotetaan, ketkä sitä tuottavat ja missä sitä tuotetaan, ovat keskeisiä. Myös tiedon saatavuus on jakautunut epätasaisesti ja tiettyjen tiedonhaarojen ja metodien suosiminen tuottaa painottunutta tietoa. Yksi syy vinoutuneeseen painotukseen on ollut tutkimuksen keskittyminen kvantitatiivisiin mittareihin; OECD-maiden ulkopuolisilta alueilta luotettavaa kvantitatiivista dataa on saatavilla vähemmän, joka on johtanut siihen, että nämä alueet ovat jääneet eriarvoisuustutkimuksessa aliedustetuiksi.
Eriarvoisuuden kokemisen eri ilmenemismuodot
Raportti keskittyy seitsemään eriarvoisuuden ulottuvuuteen ja niiden muodostamaan noidankehään ihmisten elämässä. Eriarvoisuudet voivat olla taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia, kulttuurillisia, ympäristöllisiä, alueellisia ja tiedollisia.
Eri eriarvoisuuksilla on ajallinen yhteys toisiinsa: lapsen heikot mahdollisuudet koulutukseen vaikuttavat myöhempiin taloudellisiin mahdollisuuksiin ja työllistymiseen. Maiden sisällä eriarvoisuudet taas ovat usein jakautuneet epätasaisesti maaseudun, taajamien ja kaupunkien välillä.
Ihmiset kuuluvat useisiin ryhmiin ja siksi heihin saattavat vaikuttaa useat, keskenään leikkaavat eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden muodot. Tämän takia yksilöiden mahdollisuuksia voidaan parantaa tehokkaimmin ryhmiin kohdistuvia eriarvoisuuksia vähentämällä.
Kuinka monitasoisia eriarvoisuuksia synnytetään, ylläpidetään ja uudelleentuotetaan
Taloudellisten suhteiden lisäksi myös historia, kulttuuri ja normit vaikuttavat eriarvoisuuksien laatuun ja uudelleentuottamiseen. Ne ylläpitävät ja jopa vahvistavat sukupuoleen, rotuun, luokkaan, kastiin, etnisyyteen, vammaisuuteen tai muuhun kategoriaan liittyvää suoraa tai epäsuoraa syrjintää. Tutkimusten mukaan yksilöiden välinen eriarvoisuus ei lisää merkittävästi yhteiskunnallisen konfliktin riskiä, mutta havaittavissa olevat säännönmukaiset erot identiteettiryhmien kohtelun välillä lisäävät.
Paikalliset ja maailmanlaajuiset eriarvoisuuden muodot ovat yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa
Eriarvoisuus ja kestävyys ovat aikamme keskeisiä haasteita. Ne ovat myös yhteydessä toisiinsa tavoilla, jotka tekevät mahdottomaksi käsitellä yhtä ongelmakohtaa erillään muista. Globaalimuutos ja ympäristöhäiriöt vaikuttavat voimakkaimmin maapallon köyhimpiin ja haavoittuvaisimpiin kansoihin, yhteisöihin ja ihmisryhmiin. Eriarvoisuudet vaikuttavat suoraan yksilöiden taloudellisiin ja materialistisiin resursseihin, mutta on yhä kasvavaa todistusaineistoa siitä, että eriarvoisuus vaikuttaa epäsuorasti myös yhteisöiden laajempaan hyvinvointiin. Ennen kaikkea eriarvoisuudet vaarantavat kansainvälisen yhteisön kyvyn vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin.
Kohti tasa-arvoisempaa maailmaa
Tehokkain ja kestävin tapa vähentää työikäisen väestön köyhyyttä ovat reilu palkkatyö ja toimivat työmarkkinajärjestöt. Myös progressiivisen verotuksen kaltaiset yhteiskunnalliset varallisuudenjakomekanismit ja ilmaisen terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaiset sosiaaliturvapalvelut ovat raportin mukaan keskeisiä tapoja lisätä yhteiskunnallista samanarvoisuutta. Hyvä hallinto on keskeinen tekijä muutoksen aikaansaamisessa, sillä mikäli hallintoa pidetään epäpätevänä tai korruptoituneena, uudistuspolitiikalle ei löydy tukea. Myös kansainvälistä yhteistyötä tiedon jakamisessa, veroasioissa, markkinoiden toiminnassa ja taloudellisen tuen jakamisessa tulisi tehostaa.
Muutosten aikaansaamiseksi päätöksentekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan välisen kommunikaation tulee olla kaksisuuntaisia ja alhaalta ylöspäin tapahtuvaa muutosta tulee tukea poliittisella päätöksenteolla. Tämä vaatii tehokkaita vaikutuskanavia yksityisten, julkisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välille. Muutoksen aikaansaaminen saattaa vaatia muutoksia yhteiskunnallisissa ja kulttuurillisissa arvoissa, koska eriarvoisuuksia ylläpitävät rakenteet ovat usein sedimentoituneena kulttuuriin. Eriarvoisuus on ongelma, joka koskee samaan aikaan useita tapoja ja käytäntöjä. Tämän takia eriarvoisuuden vähentäminen vaatii sekä yksittäisten ongelmien ratkaisemista että laajempia ohjelmia, toimenpiteitä ja periaatepäätöksiä.
Kattava teoria eriarvoisuudesta ja tasa-arvosta
Eriarvoisuustutkimus on keskittynyt liikaa puhtaasti taloudellisen eriarvoisuuden muotoihin. Silloinkin kun tutkimukset keskittyvät johonkin muuhun eriarvoisuuden muotoon kuin taloudelliseen eriarvoisuuteen, tätä eriarvoisuutta on tutkittu irrallaan laajemmasta eriarvoisuuksia tuottavasta yhteiskunnallisesta kehyksestä. Tästä johtuen eriarvoisuuden muotojen välinen vuorovaikutus on usein jäänyt huomaamatta. Raportti on metodologisesti pyrkinyt yhdistämään määrällisiä ja laadullisia mittareita kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Raportin mukaan taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset, kulttuuriset, ympäristölliset, alueelliset ja tiedolliset eriarvoisuudet muodostavat kokonaisuuksia, jotka vaikuttavat yksilöihin, yhteisöihin, valtioihin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Eriarvoisuuden käsitteen ja siihen liittyvän teorian tulisi vastata tätä kompleksista todellisuutta.