Olen työskennellyt Tiedeakatemiain neuvottelukunnan Ihmisoikeuskomitean sihteerinä vuodesta 2010 saakka. Komitea piti ensimmäisen kokouksensa vuonna 2009 edesmenneen Professori Juha Sihvolan johdolla. Vuodesta 2012 komiteaa on puheenjohtanut Professori Jukka Kekkonen.
Alusta asti komitean toiminta on kytkeytynyt kiinteästi tiedeakatemioiden ja tieteellisten seurojen kansainväliseen ihmisoikeusverkostoon nimeltään The International Human Rights Network of Academies and Scholarly Societies. Ihmioikeuskomitean toiminta keskittyy kansainvälisen verkoston kautta tulevien vetoomuskirjepyyntöihin vastaamiseen. Viime vuosina Ihmisoikeuskomitea on myös järjestänyt useita seminaareja tieteen ja ihmisoikeuksien tematiikkaan liittyen ja pyrkinyt toimimaan tärkeiden aiheiden puolesta oma-aloitteisesti, kuten esimerkiksi tämän vuoden Tansanian tapauksessa.
Silloin, kun halutaan nostaa arkoja aiheita tai tapauksia laajempaan tietoisuuteen tai toimia niiden puolesta, verkostojen pitää olla kunnossa. Komitean sihteerinä huolehdin, että esimerkiksi kotimaan suurlähetystöjen, kehitysmaayhteistyötoimijoiden ja luotettavien tutkijaverkostojen kautta saadaan ajankohtaisin ja luotettavin tieto. Myös ihmisoikeustyössä on hyvin tärkeää osata yhdistää tiedon tuottajia niiden hyödyntäjiin, ja tässä paitsi neuvottelukunnan kaltaisten välittäjäorganisaatioiden, myös Ihmisoikeuskomitean asiantuntijajäsenten tietotaito on korvaamatonta. Uusien tapausten esiin nostaminen ja taustatietojen kerääminen vaatii erityistä tarkkuutta.
Ihmisoikeustoimijuuteen kasvetaan hitaasti ja harkiten. Tietotaitoa verkostoista, luotettavista tietolähteistä ja sopivimmista toiminnan muodoista ei rakenneta hetkessä. Vetoomuskirjeitä on vuosien aikana lähetetty useita kymmeniä eri puolille maailmaa, tänä vuonna niitä oli lähtenyt kesään mennessä kuuden vainotun tutkijan puolesta. Vetoomuskirjeiden lisäksi tarvitaan myös muuta toimintaa tukemaan vaikeassa tilanteissa olevia. Esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Taideyliopisto ovat osa Scholars At Risk -verkostoa, jonka kautta voidaan tukea vainottuja tutkijoita esimerkiksi kutsumalla heitä määräaikaiselle tutkijavierailulle tai puhujiksi akateemisiin tilaisuuksiin.
Ihmisoikeustyön ja erityisesti lähetettyjen vetoomuskirjeiden vaikutuksia on vaikeaa arvioida, mutta työn tärkeyttä ei voi kiistää. Scholars at Risk -verkoston Free to Think -raportti kertoo, että yhä useammin maailman tutkijat saavat kokea vainoa, tutkimisen vapauden rajoituksia tai väkivaltaa työnsä vuoksi. Sanallinen tai fyysinen väkivalta, joka kohdistuu yliopistoihin tai tutkijoihin, jopa opiskelijoihin, on aina merkki poliittisista, yhteiskunnallisista tai kulttuurisista ongelmista. Varsinkin erilaiset yhteiskunnan kriisitilanteet rajoittavat akateemista vapautta.
Suomessakin tiettyjen arkojen aiheiden tutkijat saattavat joutua miettimään sanomisiaan jatkuvan häirinnän vuoksi. Tutkijoilla tulee olla vapaus ja oikeus tehdä tiedettä, ilmaista ajatuksiaan ja liikkua maassa tai maasta toiseen. Vain vapaus tutkia takaa laadukkaan tieteen.
Ihmisoikeuskomitean toimintaan on aina mukava saada uusia ja innostuneita, idearikkaita tutkijoita. Tervetuloa mukaan!
Katri Rostedt
Tiedeakatemiain neuvottelukunnan tiedesihteeri