Tiedeakatemiain neuvottelukunta jakaa vuosittain yli 100 000 euroa eri tieteenalojen kansalliskomiteoille. Kansalliskomiteoiden jäsenet edustavat Suomea tieteenalojen kansainvälisissä kattojärjestöissä. Juttusarjassa esitellään kansalliskomiteajärjestelmän piirissä tehtävää työtä.
Biotieteiden kansalliskomitea edustaa useita tieteenaloja, erityisesti biokemiaa, biofysiikkaa ja mikrobiologiaa. Viimeisen vuoden aikana toiminnan fokus on ollut mikrobiologian kysymyksissä. Erityisesti työtä on teettänyt kysymys mikrobivarantojen säilyttämisestä ja hallinnoinnista. Istahdimme Biotieteiden kansalliskomitean edustajien biokemian dosentti Hannu Koistisen ja mikrobiologian dosentti Kaisa Haukan kanssa keskustelemaan asioista kahvikupin äärellä keväisessä Viikissä toukokuun lopulla.
Miksi mikrobivarannot säilyttäminen ja rekisteröinti ovat tärkeitä?
– Mikrobivarannot olisi nostettava arvoonsa myös Suomessa, kertoo Suomen kansallisen biotieteiden komitean jäsen mikrobiologian dosentti Kaisa Haukka.
– Täällä kerätään bakteereita, sieniä ja viruksia, ja ne pitäisi myös säilyttää. On tärkeää kansainvälisen tiedeyhteistyön kannalta, että varantoja voidaan jakaa ja käyttää yhteisesti. On tietenkin myös oman tutkimustyön kannalta hyödyllistä, että kerran kerätyt varannot säilytetään eikä tutkijan tarvitse aina lähteä kentälle keräämään uusia näytteitä. Olimme keväällä mukana järjestämässä symposiota, jossa keskustelimme eurooppalaisen mikrobikantakokoelman johtajan kanssa yhtenäisen järjestelmän luomisesta ja sen arvon esilletuomisesta yliopistojen ja tutkimuslaitosten johdon piirissä.
– On myös tärkeää muistaa, ettei mikrobitutkimuksessa kyse ole pelkästä akateemisesta perustutkimuksesta vaan mikrobeja käytetään paljon esimerkiksi teollisuudessa, maa- ja metsätaloudessa ja lääkeaineseulonnoissa. Nopeasti leviävien infektiotautien torjunnassa kansainvälinen yhteistyö on erityisen tärkeää, sillä virukset ja bakteerit eivät tunnista valtioiden rajoja. Antibioottiresistanssin yleistyessä mikrobikantojen nopea tunnistus on erityisen tärkeää, jotta ”superpöpöt” eivät etene huomaamatta maasta ja sairaalasta toiseen tartunnan saaneiden ihmisten mukana. Mikrobit siis tarjoavat tutkijoille uskomattomia mahdollisuuksia ja haasteita, hyvässä ja pahassa, sanoo komitean puheenjohtaja biokemian dosentti Hannu Koistinen.
Onko mikrobivarannoille olemassa kansainvälisiä standardeja?
– Kyllä on, Haukka toteaa.
– YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen Nagoyan pöytäkirjassa on säädöksiä varantojen jakamisesta ja hyödyntämisestä. Keskeinen ajatus pöytäkirjassa on, että jokaisella maalla tulisi olla oikeus hyötyä omasta biodiversiteetistään, eli kansainvälisen varantojen käytön tulisi perustua yhteistyön tekemiseen eikä muiden luonnonvarojen riistämiseen. Nämä säädökset pitäisi saada laajemmin tunnetuiksi ja paremmin käytäntöön, hän jatkaa.
– Vaatii vielä paljon tapahtumia ja informaatiota, että tutkijat ottavat käyttöön sopimukset ja kykenevät hyödyntämään täysin niiden mahdollisuudet. Biotieteiden komitea tukee osaltaan tätä työtä Suomessa ja hoitaa yhteyksiä muualle maailmaan, painottaa Koistinen.
Suomen edustajat ovat toimineet sillanrakentajina kansainvälisissä biotieteen kattojärjestöissä. Kertoisitteko hiukan tästä?
– Tilanne on ollut Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien jokseenkin polarisoitunut. Itä-Euroopan maissa ongelmat ovat olleet vähän toisenlaisia kuin läntisemmissä maissa. Entisen itäblokin maissa esimerkiksi aivovuodosta ja rahoituksen puutteesta on kärsitty enemmän kuin läntisemmässä Euroopassa, kertoo Haukka.
– Suomalaisilla on vahva etu erilaisten näkökulmien huomioimisessa ja yhteistyön edistämisessä muun muassa siksi, että emme pienenä ja puolueettomana kantakuntana herätä voimakkaita reaktioita kuten esimerkiksi englantilaiset.
–Päätöksenteossa on myös joskus oltu sisäänpäin kääntyneitä, ja osa asioista on päätetty jo ennen kokousta. Perinteisesti etenkin Englannin rooli on ollut useissa eurooppalaisissa kattojärjestöissä vahva. Näissä asioissa edustajamme dosentti Marc Baumann on kyennyt edistämään tasapuolisuutta vahvalla panoksellaan.
Miten polarisaatioon voidaan puuttua käytännössä?
– Euroopan mikrobiologian alan kattojärjestössä FEMS:issä ongelma tunnistetaan ja halu muuttaa tilanne on yhteinen, kertoo Haukka.
– Viime vuonna olin jäsenenä uutta vaalikomiteaa valmistelevassa työryhmässä. Keskeinen tavoite on, että hyviä ehdokkaita tulisi joka puolelta Eurooppaa. Pidemmällä tähtäimellä pitäisi kuitenkin päästä eroon siitä jäänteestä, että ehdokkaat valitaan maantieteellisin perustein. Diversiteetti ei tarkoita pelkkää maantiedettä vaan myös sukupuolijakauman reiluutta, eri ikäisten mukaanottoa ja eri tutkimusalojen edustusta. Mikrobiologiahan voi liittyä lääketieteeseen, ympäristöön, teollisuuteen, opetukseen, tutkimukseen, kaupalliseen toimintaan ja vaikka mihin. Tällä hetkellä ehdokkaat ovat painottuneet vahvasti yliopistotutkimukseen, ja tätä jakaumaa olisi hyvä saada monipuolistettua. Suomessakaan pelkkä tutkimuksellinen lähestymistapa ei enää yksin riitä vaan pitäisi olla monenlaista osaamista kuten taitavia lobbareita ja kaupallista osaamista.
Mitä vaatii, että pääsee valituksi kansainvälisen järjestön työryhmään?
– Riippuu paljon järjestöstä. Omissa kattojärjestöissämme kaikkiin tehtäviin on yleensä niin paljon halukkaita, että jäsenet valitaan vaaleilla, mutta osa tehtävistä on kuitenkin halutumpia ja toisiin on vähemmän ehdokkaita. Vähemmän halutuista tehtävistä saa tunnettuutta, joka auttaa tulemaan jatkossa valituksi halutumpiin tehtäviin. Tärkeää on tietenkin harrastaa lobbausta myös kokousten ulkopuolella, Koistinen summaa.
– Ensin on tehtävä pohjatyö ja juteltava ihmisten kanssa. Kokouksissa pitää avata suunsa ja osoittaa että on sanottavaa. Maineen sanavalmiina ja osaavana voi näin saada aika helpostikin. Tämän lisäksi tarvitaan suosittelijoita kotimaasta ja heidänkin tulee tehdä lobbausta järjestöjen suuntaan. Näillä voi onnistua jo hyvin, jatkaa Haukka.
– Vaikka yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yksi yliopiston kolmesta päätehtävästä, niin esimerkiksi opetusviroissa toimivien on vaikea löytää siihen aikaresursseja, usein tutkimustakin pitää tehdä omalla ajalla. Työnantaja voisi tehdä kansainvälisen edustustyön houkuttelevaksi ja yliopistomaailmassa pitäisi nähdä, että tästä on etua – ehkei välttämättä suoraa etua yksittäiselle yksikölle, mutta kiistatonta etua koko suomalaiselle tieteelle ja myös yhteiskunnalle.