Kansalliskomiteajärjestelmän historia

Kansalliskomiteatoiminnan juuret ovat Tiedeakatemiain neuvottelukunnan tekemässä yhteistyössä Kansainvälisen tiedeneuvoston (International Council for Science, ICSU) kanssa. ICSUn jäsenkunta on alusta lähtien ollut kahtalainen: jäsenistö koostuu toisaalta kansallisista jäsenistä ja toisaalta kansainvälisistä tieteenalakohtaisista unioneista. Suomi on kuulunut ICSUn kansallisiin jäseniin sen perustamisesta eli vuodesta 1931 lähtien. Kansallisen edustuksen lisäksi suomalaiset tieteentekijät ovat toimineet aktiivisesti myös ICSUn tieteellisissä unioneissa.

Kansalliskomiteajärjestelmä rakennettiin tiedeunionien kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Ensimmäiset suomalaiset kansalliskomiteat perustettiin jo ICSUn edeltäjän eli International Research Councilin aikana 1920-luvun taitteessa.

Nykyisin ICSUssa toimii perinteisten tieteenalakohtaisten unioneiden lisäksi myös monitieteisiä tutkimusohjelmia, mikä on heijastunut myös suomalaiseen kansalliskomiteajärjestelmään.

Kansalliskomiteat voivat kuulua ICSUn piirissä toimivien tiedeunioneiden ja -ohjelmien lisäksi myös Euroopassa toimiviin tieteenalakohtaisiin yhteistyöjärjestöihin.

 

Kansalliskomiteat ja Tiedeakatemian neuvottelukunta

ICSUn kansallisena jäsenenä Tiedeakatemiain neuvottelukunta koordinoi suomalaista kansalliskomiteajärjestelmää. Neuvottelukunta esimerkiksi nimittää uudet kansalliskomiteat tai tarvittaessa uudelleenorganisoi olemassa olevien komiteoiden toimintaa.

Asema kansalliskomiteana on Tiedeakatemiain neuvottelukunnan tietylle toimielimelle myöntämä status. Neuvottelukunta on sitoutunut pitkäjänteisesti tukemaan järjestelmän piiriin kuuluvien kansalliskomiteoiden työtä.

Osa kansalliskomiteoista on rekisteröimättömiä, erikseen kansalliskomitetoimintaa varten perustettuja toimielimiä. Osa komiteoista puolestaan toimii tieteellisten seurojen yhteydessä. Järjestäytymistavasta riippumatta kansalliskomiteakohtaiset säännöt muodostavat toiminnan perustan. Säännöt antavat raamit komitean kokoonpanolle, nimitysmekanismeille ja toimikausille sekä määrittelevät, kuinka tiheästi kansalliskomitea kokoontuu. Tiedeakatemiain neuvottelukunta vahvistaa kansalliskomiteoiden säännöt ja niihin tehtävät muutokset.

Tiedeakatemiain neuvottelukunnalle kansalliskomiteoiden muodostaman laajan tieteentekijöiden verkoston asiantuntemus ja kontaktit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Myös kansalliskomiteoiden keskinäinen yhteistyö on arvokasta. Säännöllinen yhteydenpito neuvottelukunnan ja kansalliskomiteoiden kesken onkin olennainen osa järjestelmän toimintaa. Vakiintuneena yhteydenpidon muotona järjestetään vuosittain syksyisin kansalliskomiteoiden yhteistyötapaaminen.