Helsingin Säätytalolle kokoontui perjantaina 27.9. joukko tutkijoita, aktiiveja ja kiinnostunutta yleisöä kuulemaan asiantuntijapuheenvuoroja sekä keskustelemaan ihmisoikeuksista ja arktisesta alueesta. Äkkiseltään aihealueet kuulostavat yllättävältä yhdistelmältä. Miten arktiset alueet ja ihmisoikeudet liittyvät toisiinsa? Entä onko tiedeyhteisön mielipiteillä aiheesta väliä, ellemme saa poliitikkoja toimimaan tutkimustulosten pohjalta?

Tilaisuuden järjestivät Tiedeakatemiain neuvottelukunta sekä Saksalainen Leopoldina -tiedeakatemia yhteistyössä Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Suomen Unesco-toimikunnan kanssa.

Teksti: Suvi Auvinen

“Tulossa on innovatiivinen ja ajatuksia herättävä tilaisuus”, avasi Jukka Kekkonen tervetuliaissanoillaan tilaisuuden. Helsingin yliopiston prosessori näki symposiumissa paljon mahdollisuuksia. “Vaikka äkkiseltään ihmisoikeudet ja Arktis saattavat kuulostaa toisistaan irrallisilta aiheilta, ne eivät ole sitä. Tämä symposiumi yhdistää tieteentekijöitä ja akateemikkoja eri aloilta: se yhdistää luonnontieteiden ja humanististen tieteiden sisällä käytäviä keskusteluja.” Kekkonen myönsi, että aihe on vaikea ja monisyinen. “Onneksi näissä vaikeissa aiheissa nojataan yhä enemmän tieteeseen. Me tieteentekijät haluamme auttaa poliitikkoja antamalla heille tutkimukseen perustuvaa tietoa, jonka pohjalta poliitikot voivat tehdä päätöksiä. Tutkimus ei ole koskaan neutraalia, siinä on aina eri tulkintoja, mutta meidän pitää yrittää saada tiedeyhteisön ääni kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa.”

Aleksi Härkönen & Erkki Tuomioja. Kuva: Jari Loisa

Tilaisuuden tervetuliaispuheenvuorona kuultiin myös professori Hans-Peter Zenneriä. Zenner avasi keskustelun arktiseen alueeseen liittyvien alkuperäiskansojen oikeuksista. “Tutkimukseen liittyy aina erilaisia eettisiä kysymyksiä”, Zenner muistutti kuulijoita. “Tieteentekijöinä meillä on vastuu ottaa selvää mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista arktisella alueella ja miettiä, kuinka parantaa alkuperäiskansojen oikeuksia kysymyksessä.”

Suomen arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen käsitteli avauspuheenvuorossaan Arktisen neuvoston prioriteettaja ja symposiumin syntyyn johtaneita kysymyksiä. “Symposiumi sai alkunsa vuosi sitten. Havahduimme siihen, ettei Arktisen neuvoston ohjelmassa käsitelty ihmisoikeuksia, vaikka ihmisoikeudet liittyvät vahvasti Arktisen neuvoston kysymyksiin.” Härkösen mukaan arktisen alueen kansojen elinolosuhteiden takaaminen on ensiarvoisen tärkeää kaikessa Arktikseen keskittyvässä toiminnassa. “On paljon asioita, jotka tulee ottaa huomioon alueesta keskusteltaessa. Arktiksen kestävä kehitys, alkuperäiskansojen oikeudet elinolosuhteisiin sekä heidän sosiaaliset tarpeensa jäävät helposti sivuun keskustelussa. Arktisen neuvoston kuudesta pääkohdasta neljä pääkohtaa käsittelee ympäristöä, vain yksi ihmisiä.” Härkösen mukaan arktisessa yhteistyössä kaikkeen vaikuttaa ilmastonmuutos. Vaikka ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan ensisijaisesti ympäristöstä, vaikuttaa ilmastonmuutos myös alueella asuviin ja välillisesti myös kaikkiin muihin ihmisiin. “Arktiselle alueelle saattaa syntyä globaalisti tärkeitä kulkureittejä. Kaikki uusi toiminta alueella pitää suunnitella niin, että se takaa jo alueella asuvien oikeudet, on kestävää ja järkevästi suunniteltua.”

Oikeus turvalliseen ympäristöön on ihmisoikeus

Symposiumin pääpuhujana kuultiin tohtori Erkki Tuomiojaa. Suomen ulkoministerinä toiminut pitkän linjan poliitikko korosti ihmisoikeuskeskustelun tärkeyttä. “Missä tahansa keskustelussa Arktiksesta on kolme lähestymistapaa: ekonomia, ihmisoikeudet ja ympäristö. Näitä ei pidä erottaa omiksi kategorioikseen, ikään kuin ne olisivat erillisiä toisistaan”, Tuomioja muistutti. “Ilmastonmuutoksella voi olla katastrofaaliset seuraukset arktiselle alueelle. Olemme nähneet kuinka dramaattisia muutoksia ilmastonmuutos on jo nyt aiheuttanut. Yhdysvalloissa Donald Trumpin hallinto kiistää ilmastonmuutoksen, tämä tekee vaikeaksi pysäyttää ilmaston lämpenemisen tavoiteltuun kahteen asteeseen.” Tuomioja piti erityisen suurena ongelmana sitä, kuinka suuri osa ihmisistä ei hyväksy aiheen kiireellisyyttä. “Ilmaston lämpeneminen sulattaa napajäätikköä, mikä puolestaan nopeuttaa metaanin pääsyä ilmakehään, mikä taas nopeuttaa lämpenemistä. Tämä on armoton kierre.” Tuomiojan mukaan uudet mahdollisuudet esimerkiksi arktiselle alueelle syntyvien reittien suhteen luovat myös uusia uhkia. Myös kaasu- ja öljyvarannot alueella tulevat olemaan haluttuja ja niiden tavoittelu saattaa johtaa konflikteihin.

Tuomioja painotti suuremman vastuun ottamista toiminnastamme alueella sekä kestävien ratkaisujen tekemistä. “Luonnolliset ympäristöt eivät palaudu vuosissa vaan vuosikymmenissä niille koituneesta tuhosta. Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on tähän mennessä pahin uhka Arktikselle. Miten voimme ajatella riistävämme luonnon resursseja, jos haluamme suojella Arktista? Tähän on helppo ratkaisu: Arktiseen poraukseen kohdistetut varat tulee kohdistaa kestävän energian kehitykseen ja kaivosteollisuutta tulee säädellä. Arktisen ympäristön haavoittuvuus ja alueen alkuperäiskansat pitää ottaa huomioon kaikessa tulevassa päätöksenteossa.” Tuomioja huomautti puhuneensa tarkoituksella pitkään ympäristöstä, vaikka käsillä oleva tilaisuus keskittyy ihmisoikeuksiin. “Ympäristö ja ihmisoikeudet liittyvät toisiinsa keskeisesti. Myrkyllinen jäte, luonnon tuhoutuminen, eläinten kuolleisuus: kaikki nämä vaikuttavat suoraan alueella olevien ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Uudet taudit ja ääriolosuhteet ovat myös uusi uhka. Oikeus turvalliseen ympäristöön on ihmisoikeus itsessään. Kun mietimme uusia kehitys- ja bisnesideoita alueella, ihmisoikeudet pitää ottaa huomioon.” Tuomioja peräänkuulutti myös alueen ihmisten mukaan ottamista aluetta koskevassa päätöksenteossa. “Parhaimmillaan alkuperäiskansat ympäri maailmaa ovat kärsineet heitteillejätöstä, pahimmillaan riistosta. Ihmisoikeudet ovat universaali asia ja kuuluvat kaikille. Suomessa kysymys liittyy vahvasti saamelaisiin. Saamelaisten oikeudet ja menneisyyden väärinkäytökset heitä kohtaan on vihdoin nostettu keskusteluun. Saamelaisten oikeudet pitää taata lainsäädännössämme paremmin.”

Tuomioja piti symposiumin avausta erittäin tärkeänä. “Luotan enemmän tiedeyhteisön kykyyn keskustella näistä aiheista kuin poliitikkojen kykyyn käyttää tietoa”, Tuomioja kuitenkin totesi puheenvuoronsa päätteeksi.

Aamupäivän kommenttipuheenvuorot ja keskustelun aiheesta kokosi tutkijaprofessori Timo Koivurova Lapin yliopistosta. “Moni ajattelee ettei Arktiksella asu ihmisiä vaan pääasiassa eläimiä. Alueella kuitenkin elää tietenkin paljon ihmisiä, jopa 4,5 miljoonaa laskutavasta riippuen. Arktisen alueen ihmisoikeuksista puhuttaessa ajatellaan helposti myös sen tarkoittavan vain alkuperäiskansoja. Kuitenkin alueella asuvista ihmisistä jopa 90% ei kuulu alkuperäiskansoihin.”

Keskustelussa yleisö esitti kysymyksiä etenkin Arktisen neuvoston toiminnasta sekä neuvoston suhteesta ilmastonmuutokseen. Tuomioja vakuutti, ettei Arktisella neuvostolla ole ongelmaa ilmastonmuutoksen myöntämisen ja käsittelyn kanssa.  “On sitten toinen kysymys, teemmekö tarpeeksi tietomme pohjalta. Fortum sijoittaa 8 miljoonaa ruotsalaiseen yritykseen, joka keskittyy hiileen: onko tämä sitten sitä hyvää kehitystä ilmastonmuutoksen suhteen?” Keskustelua herätti myös se, kenen tulisi säädellä arktisen alueen kaivostoimintaa ja kuinka ohjata resursseja kestävien energiaratkaisujen kehittämiseen.

Arktinen alue on erityisen suuressa vaarassa

Sekä professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta että Bremenin yliopiston professori Antje Boetius puhuivat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta arktisen alueen ympäristöön ja sen vaikutuksista alueen elinolosuhteisiin. Ilmaston lämpenemisen seurauksiksi listattiin niin keskimääräistä suuremmat lämpötilat kohoamiset, arktisen alueen jääpeitteen pieneneminen, meriveden nousu ja biodiversiteetin väheneminen. “Varhaisia varoitussignaaleja on nähty ennenkin ennen suuria ympäristökatastrofeja, ympäristön sietokyky laskee ennen kuin systeemi romahtaa”, Korhola sanoi. “On merkkejä, että arktinen alue on erityisen suuressa vaarassa tällä hetkellä, joillain osa-alueilla sietokyky on laskenut merkittävästi. Merkit näyttävät uhkaavilta, mutta tarvitaan pitkäaikaista tietoa ja tarkkailua jotta voidaan ymmärtää mitä tulee tapahtumaan ja miten siihen voi varautua. Ongelma toisaalta on, ettei meillä ole aikaa kerätä tietoa, vaan toimia tilanteen korjaamiseksi tarvittaisiin pikaisesti.”

Atte Korhola & Aili Pyhälä. Kuva: Jari Loisa

Boetius on nähnyt alueella tapahtuneen muutoksen omin silmin. Vuosina 1993 ja 2012 Arktiksella tutkimusta tehnyt Boetius kertoi jääpeitteen hupenemisen olevan silminnähtävää. “1993 ilmastonmuutosta ei vielä nähty niin suurena uhkana. Satelliittikuvia on nyt kerätty ja vertailtu 20 vuoden ajalta. Eri mallit ja eri tieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että jääpeitteen tila Arktiksella on hälyttävä.” Boetius piti ilmastonmuutosta suurena riskinä alueen elinkelpoisuudelle. “Kun puhutaan alueen elinkelpoisuudesta, siihen vaikuttavat monet asiat. Ympäristö ja luonto ovat yksi suuri vaikutin. Ilmastonmuutoksen myötä on uhkana, että arktisten alueiden elinkelpoisuus ja sitä myötä ihmisoikeudet vaarantuvat.”

Timo Koivurova kokosi keskustelua yhteen puhumalla myös tulevien sukupolvien oikeuksista. Koivurova painotti arktisen alueen elinkelpoisuuden takaamisen olevan keskeinen ihmisoikeuskysymys alkuperäiskansoille. “Vuonna 2005 inuiitit julkaisivat vetoomuksen, jossa syytettiin Yhdysvaltoja ihmisoikeusrikkomuksista. Vetoomuksessa sanottiin Yhdysvaltojen rikkovan inuiittien ihmisoikeuksia ja oikeutta elää, koska Yhdysvaltain tuottamat kasvihuonepäästöt ovat viimeinen kuolinisku heidän kulttuurilleen. Heidän kulttuurinsa kuolee ja he kansakuntana katoavat.”

Kysymykseen siitä, pitäisikö meidän keskittyä poliittisiin projekteihin vai tutkimukseen Koivurova vastasi meidän tarvitsevan kaikkea. “Valitettavasti poliitikoilla ei ole aikaa tutustua tekemäämme tutkimukseen. Me kyllä mielellämme esittelemme tuloksia, mutta on myös skeptisyyttä sitä kohtaan onko poliitikoilla aikaa edes sulattaa sitä tietoa joka heille tuodaan. Tutkimuksen huomioiminen päätöksenteossa olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.”

Alkuperäiskansat ja tutkimuksen eettisyys

Nuccio Mazzullo. Kuva: Jari Loisa

Symposiumin loppuosa käsitteli alkuperäiskansojen parissa tapahtuvaa tutkimusta ja sen mahdollisia eettisiä ongelmia. Tohtori Anu Lounela Helsingin yliopistosta muistutti antropologisesta keskustelusta ja laeista alkuperäiskansojen ihmisoikeuksista. Lounela painotti muistamaan tutkimuksessa valtioiden lakien lisäksi myös paikallisesti muodostuneet lait ja yhteisöjen omat säännöt. Lapin yliopiston tohtori Marjo Lindroth totesi myös, ettei kolonialismi ole valitettavasti vain historian jäänne. “Kolonialismi mielletään asiaksi, joka on tapahtunut 50 vuotta sitten. Se kuitenkin vaikuttaa yhä, emme ole päässeet kolonialismista eroon.” Lindroth painotti sitä, että on erittäin tärkeää osallistaa alkuperäiskansat näitä koskevaan tutkimukseen. Samasta aiheesta puhui myös tohtori Nuccio Mazzullo, joka esitti vaikeita kysymyksiä: “Onko meillä oikeutta tutkia arktista aluetta? Edistämmekö yhteistä hyvää vai miksi meillä pitäisi olla oikeus tutkia aihetta? Tutkimuksen tulisi voimauttaa vähemmistöjä ja demokratisoida alueen päätöksentekoa. Teemmekö tutkimusta vain meille tutkijoille?”

Professori Gail Fondahl jatkoi samansuuntaisilla kysymyksillä. Fondahl oli samaa mieltä siitä, että alkuperäiskansat pitäisi osallistaa heitä koskevan tutkimuksen tekemiseen, mutta kysyi myös vaarantaako tutkimukseen osallistuminen alkuperäiskansat jos alkuperäiskansat ovat tiiviisti tekemisissä ei-alkuperäiskansasta tulevien tutkijoiden kanssa. “Alkuperäiskansoilla tulisi olla mahdollisuus kieltäytyä tutkimuksesta tai jopa esittää veto tulosten julkaisulle”, Fondahl esitti. Yliopistoja ja muita tiedeinstituutioita Fondahl kehotti miettimään sekä alkuperäiskansojen että tutkijoiden oikeuksien toteutumista ja esittämään vaikeita kysymyksiä itsellemme: “Miten tutkimukseni vaikuttaa kollegoihin ja tutkittuihin? Onko minulla vapaus ilmaista itseäni? Onko minulla velvollisuus siihen? Koska on epäeettistä harjoittaa itsesensuuria? Koska on epäeettistä olla harjoittamatta sitä?”

Tiina Sanila-Aikio. Kuva: Jari Loisa

Suomen ainoan alkuperäiskansan saamelaisten asemasta puhuivat Lapin yliopiston Ari Laakso ja Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio. Laakso puhui alkuperäiskansojen määrittelyn vaikeudesta omakohtaisten kokemustensa kautta, Sanila-Aikio saamelaisten asemasta Suomessa. Laakso oli huolissaan alkuperäisväestöjen assimiloitumisesta muihin kulttuureihin. “Nuorten yhteys luontoon on ohuempi jatkuvasti”, Laakso totesi saamelaisnuorista puhuessaan. Arktisten alueiden kehitys ei ole Sanila-Aikion mukaan yksiselitteisesti hyvä asia. “Esimerkiksi rautatien vetäminen Suomen Lapissa kuuden saamelaisten poroalueen läpi on uhka.” Sanila-Aikio oli huolissaan myös kielen ja kulttuurin katoamisesta. “Enää 24% saamelaisista puhuu saamea ensimmäisenä kielenään. Saamelaisten tulevaisuus ei ole valoisa näillä näkymin.”

Dosentti Reetta Toivanen Helsingin yliopistosta painotti arktisen tutkimuksen tärkeyttä. “Arktiksen tutkimus kertoo niin monesta asiasta: ihmisistä, luonnosta, ekonomiasta. Me emme kuitenkaan usein ota luettavaksemme tutkimuksia, vaan yritysten ja valtioiden selvityksiä. Usein näissä ei mainita ihmisiä, ja jos mainitaan niin ihmiset mainitaan joko osana luontoa tai esteenä kehitykselle. Tässä on iso ristiriita humanistisen maailmankuvan kanssa. Vuonna 1539 piirretyssä Carta Marina-kartassa nähdään, että toisin kuin nykykartoissa joissa arktisella alueella ei ole kuin ehkä mineraaleja, kuvassa näkyy ettei arktinen alue ole tyhjä. Vanhoissa kartoissa alueesta näemme kirkkoja, kauppapaikkoja, elämää. Arktis on täynnä elämää, emmekä me saa unohtaa sitä.”

Reetta Toivanen. Kuva: Jari Loisa

Tilaisuuden päätti Jukka Kekkonen. “Upea arktinen alue ja sen asukkaat ovat ilmastonmuutoksen uhkaamina. Meidän tehtävämme tulisi olla suojella niitä.” Puhuttaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksen hillitsemisestä, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja alkuperäiskansojen oikeuksista törmätään vaikeisiin kysymyksiin. Joskus luonnon ja ihmisoikeuksien suojelu ovat ristiriidassa. “Kyse on siitä, mitä priorisoimme, eikä siihen ole olemassa helppoa vastausta.”

Erkki Tuomiojan Keynote-puheenvuoro on luettavissa hänen kotisivultaan.