Nykyisen Tiedeakatemiain neuvottelukunnan puitteissa toteutettu suomalaisten tiedeakatemioiden yhteistyö juhlii kuluvana vuonna 40-vuotista taivaltaan. Tiedeakatemioiden virallinen yhteistyö alkoi 9.4.1976, kun neuvottelukunnan edeltäjä, Suomen Tiedeakatemiain Valtuuskunta (STAV) aloitti toimintansa. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme neuvottelukunnan jäsenten, henkilökunnan, sidosryhmäläisten sekä neuvottelukunnan kansainvälisiin asiantuntijatehtäviin nimeämien tutkijoiden kirjoituksia sekä henkilökuvia erillisessä ”40v-juhlavuosisarjassa”.
40-vuotisjuhlasarjassa esittelyvuorossa toimistomme antropologi ja neuvottelukunnan kansainvälisen toiminnan arviointiprojektin projektipäällikkö, VTT Petra Autio.
1. Kuka olet ja mikä on suhteesi Tiedeakatemiain neuvottelukuntaan?
Olen Petra Autio, Helsingin yliopistosta väitellyt sosiaali- ja kulttuuriantropologian tutkija ja akateeminen sekatyöläinen. Olen tällä hetkellä Tiedeakatemiain neuvottelukunnan sihteeristössä määräaikaisena projektipäällikkönä ja vastaan neuvottelukunnan kansainvälisen toiminnan arviointiprojektista. Neuvottelukunta oli minulle entuudestaan tuttu, koska vuonna 2014 työskentelin sihteeristössä tiedesihteerin sijaisena. Lisäksi olen vuoden 2016 alusta lähtien ollut Tiedeakatemiain neuvottelukunnan Ihmisoikeuskomitean sihteeri.
2. Miksi haluat tehdä tiedettä?
Uskon, että ihmiskunta hyötyy, kun ymmärryksemme maailmasta – niin luonnonilmiöistä kuin ihmisten ajattelusta ja toiminnastakin – kasvaa, vaikka vaikutukset olisivatkin epäsuoria tai näkyisivät vasta pitkällä aikavälillä. Henkilökohtaisella tasolla maailman ilmiöiden tutkiminen vain on mielettömän kiinnostavaa, ja oivalluksiin jää koukkuun – omalla alallani tämä voi olla vaikkapa jonkin yhteiskunnan rakenteiden ja kulttuuristen merkitysten välisen yhteyden hahmottaminen. Viime vuosina olen työskennellyt tieteen edistämiseksi enimmäkseen hallinnon puolella, mutta ensi syksynä olen palaamassa käytännön tutkimustyöhön yliopistolle.
3. Miten kuvailisit tieteen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa?
Tiede on yksi yhteiskunnan näkymättömistä peruspilareista Suomen kaltaisessa maassa, jossa on esimerkiksi korkeatasoinen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto. Monien muiden lailla olen seurannut surullisena ja tyrmistyneenä viime aikojen yhteiskunnallista keskustelua, jossa tiede leimataan hyödyttömäksi puuhasteluksi, mikäli sillä ei ole välitöntä kansantaloutta kohentavaa sovellusta. Toivon ja uskon kuitenkin, että tämä on ohimenevä ilmiö.
4. Mihin tarvitaan tieteentekijöiden kansainvälistä järjestöyhteistyötä?
Kaikilla tieteenaloilla tehdään kansainvälistä yhteistyötä tutkimuksessa. Kansainvälisissä tiedejärjestöissä tehdään kuitenkin yhteistyötä asioissa, jotka enimmäkseen jäävät tutkijoiden päivittäisen työn ulkopuolelle. Näitä voivat olla vaikkapa erilaiset tiedepoliittiset kysymykset, tieteenteon pelisäännöt tai laajemman tiedeyhteisön yhteiset kannanotot ihmiskunnan isoihin kysymyksiin.
5. Mikä on Tiedeakatemiain neuvottelukunnan paras saavutus 40 vuoden toimintavuoden aikana (tai viimeisten 4 vuoden aikana)?
Neuvottelukunnan koordinoima kansalliskomiteatoiminta ja sen mahdollistama osallistuminen joidenkin tieteenalojen sisäiseen yhteistyöhön on luultavasti sellaista, jota ei olisi olemassa ilman neuvottelukunnan työtä. Kansalliskomiteoiden kautta suomalaiset tieteentekijät osallistuvat omien alojensa yhteisistä asioista päättämiseen, esimerkiksi joillakin aloilla välttämättömään vakioiden ja standardien määrittelyyn. Siihen toimintaan osallistuminen ei kai juuri saa rahoitusta muuten kuin neuvottelukunnan kautta.
6. Mikä on tieteen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2025?
Toivon että tämänhetkinen koulutusvihamielinen ilmapiiri on väistynyt, ja toisaalta että tutkimustietoa kyetään hyödyntämään – ja halutaan hyödyntää – nykyistä useammin niin päätöksenteossa kuin yhteiskunnassa yleisemminkin.
7. Mistä tieteeseen liittyvästä aiheesta innostuit viimeksi?
Siitä, että aurinkokuntamme ulkolaidalla on mahdollisesti aiemmin tuntematon planeetta.